Ostian Capitolium. Kuva: Marja-Leena Hänninen
Uskontojen mosaiikki Ostiassa, antiikin Rooman satamakaupungissa
Marja-Leena Hänninen
Ostiaa voi sen kukoistusaikana, 100-luvulla ja 200-luvun alkupuolella jaa, kuvailla erilaisten etnisten ryhmien sulatusuuniksi. Ostiaan muutti tai siellä oleskeli tilapäisesti ihmisiä Rooman valtakunnan joka kolkasta. Tämä monietnisyys näkyy myös Ostian uskonnollisen elämän rikkaudessa. Ostian arkeologiselta alueelta on löydetty yli 50 temppeliä tai muuta palvontapaikkaa. Ostian forumilla voi ihailla korkealle podiumille rakennettua suurta temppeliä, jotka kutsutaan Ostian Capitoliumiksi – se edustaa virallista, julkisin varoin tuettua uskontoa. Ostian kerrostalojen sisäpihoilla taas voi havaita pienpyhäkköjä, jotka on rakennettu yksityisin varoin.
Ostian synagogan raunioita. Kuva: Marja-Leena Hänninen
Roomassa ja Ostiassa palvottiin periaatteessa samoja jumaluuksia. Ostian pääjumala oli kuitenkin Vulcanus eikä Juppiter, kuten Roomassa. Vulcanuksen ylipappi oli Ostian ylin uskonnollinen auktoriteetti. Vulcanuksen papit rekrytoitiin Ostian johtavista perheistä, ja he olivat yleensä kaupungin korkeimmissa viroissa toimineita miehiä. Ne Ostian asukkaat, jotka eivät olleet syntyperäisiä Rooman kansalaisia, vaan vapautettuja orjia tai provinsseista muuttaneita vapaasyntyisiä henkilöitä ilman Rooman kansalaisuutta, eivät voineet toimia Ostian perinteisen uskonnon pappisviroissa. Keisarikaudella heillä oli kuitenkin muita mahdollisuuksia osallistua kaupungin uskonnolliseen elämään.
Rooman ensimmäinen keisari Augustus (63 eaa – 14 jaa) uudisti paitsi Rooman politiikkaa myös uskontoa. Hän suosi perinteisiä roomalaisia kultteja, mutta perusti niin kutsutun keisarikultin julistamalla ottoisänsä Julius Caesarin (100 – 44 eaa) jumalaksi. Augustuksesta itsestäänkin tuli jumala kuolemansa jälkeen, kuten monista muistakin keisareista ja keisarinnoista. Jumalaksi julistetuilla keisareilla ja keisarinnoilla oli pappeja ja papittaria myös Rooman ulkopuolella maaseutu- ja provinssikaupungeissa. Pappisvirat olivat yleensä paikalliseliitin hallussa. Ostia ei ollut poikkeus. Keisarikulttiin kuului myös keisarin geniuksen eli syntymähengen ja keisarin kotijumalien julkinen kunnioitus. Tästä huolehtivat papit, Augustales, olivat yleensä vapautettuja orjia, jotka olivat menestyneet ja vaurastuneet. Ostiassakin augustaalien yhdistys eli collegium oli varakas ja vaikutusvaltainen.
Felicissimuksen mithraeumin lattiamosaiikki. Kuva: Marja-Leena Hänninen
Ostiassa asuvilla vapautetuilla ja muualta muuttaneilla oli muitakin mahdollisuuksia uskonnolliseen osallistumiseen. Useisiin Rooman valtakunnan itäosista omaksuttujen jumalien palvontaan liittyi erityisiä kulttiyhteisöjä, joiden jäsenet tyypillisesti edustivat muita yhteiskuntaryhmiä kuin eliittiä. Näistä kulteista tärkeimpiä olivat Magna Materin (= Kybelen) ja Attiksen kultti, egyptiläisten jumaluuksien (ennen kaikkea Isiksen ja Serapiksen) kultit sekä Mithran kultti. Naisia osallistui paljon Magna Materin ja Isiksen palvontaan, mutta Mithran kultti oli tarkoitettu vain miehille. Mithran kultti oli erityinen myös sen vuoksi, että sen menot olivat kokonaan salaisia. Ostiasta on löydetty toistaiseksi 18 Mithran pyhäkköä, joten se on aarreaitta Mithran kultin tutkimukselle. Vaikka edellä mainittujen kulttiyhteisöjen jäsenet olivat usein vapautettuja, orjia ja maahanmuuttajia, kultit eivät olleet täysin yhteiskunnan marginaalissa. Piirtokirjoituslöydöt osoittavat, että kulttiyhteisöjen jäsenet osoittivat lojaaliuttaan kotikaupungilleen ja imperiumille uhraamalla ja rukoilemalla keisariperheen ja Ostian virkamiesten puolesta. Jäsenilleen kulttiyhteisöt tarjosivat myös sosiaalisia verkostoja – niille, jotka eivät kuuluneet Ostian vakiintuneeseen eliittiin, tämä oli erityisen tärkeää.
Piirtokirjoitus: CIL XIV 371. D(is) M(anibus) / C. Iunius Pal(atina tribu) Euhodus magister q(uin)q(uennalis) / collegi fabr(um) tign(ariorum) Osti(en)s(ium) lustri XXI / fecit sibi et Metiliae Acte sacerdo/ti m(atris) d(eum) m(agnae) coloni(ae) Ost(iensis) coniug(i) sanctissim(ae) (ajoitus vv. 161–170.) Vatikaanin museoiden kokoelmiin kuuluvan sarkofagin on teettänyt Ostiassa toimineen collegium fabri tignariorum -yhdistyksen (killan) esimies C. Iunius Euhodus itselleen ja vaimolleen Metilia Actelle, joka oli toiminut Magna Materin papittarena. Sekä mies että vaimo ovat olleet aktiivisia kaupunkiyhteisössä, mies vaikutusvaltaisen rakentajien killan luottamustehtävässä, vaimo papittarena merkittävässä kultissa. Meille säilyneissä Ostian uskontoelämään liittyvissä piirtokirjoituksissa kaikkein eniten naisia mainitaan juuri Magna Materin kultin yhteydessä. Pariskunta ei edusta Ostian aristokratiaa: nimiensä perusteella he ovat voineet olla vapautettuja orjia. Euhoduksen yhteydessä mainitaan Palatina-tribus, jonka jäseniksi vapautetut tyypillisesti kirjattiin. Metilia Actesta ei muuten tiedetä mitään, mutta maininta siitä, että hän oli Ostian colonian (siirtokunnan) Magna Materin papitar, kertoo hänen virallisesta asemastastaan. Kuva: Marja-Leena Hänninen.
Joskus myös etnisellä alkuperällä oli merkitystä uskonnollisen ryhmän valinnassa. Juutalaisilla oli Ostiassa oma yhteisönsä ja synagogansa. Ostian satama-alueelta puolestaan on löydetty egyptiläisten jumalien palvontaan liittyviä piirtokirjoituksia, jotka ovat suurelta osin kreikankielisiä. Niistä monet ovat Egyptistä, ennen kaikkea Aleksandriasta tulleiden kauppiaiden ja merenkulkijoiden pystyttämiä.
Suurten temppelien lisäksi Ostiasta on löydetty erilaisia pieniä pyhäkköjä ja alttareita. Myös kauppiaiden ja käsityöläisten killoilla oli omat pyhäkkönsä. Palomiesten kasarmialueella on yhä näkyvissä keisarikultin pyhäkkö ja useita piirtokirjoituksia, joilla on kunnioitettu keisariperhettä. Uskonto oli antiikin aikana osa jokapäiväistä elämää, ja se näkyi – ja näkyy edelleen – kaikkialla Ostian kaupunkikuvassa.
Teksti ja kuvat: dos. Marja-Leena Hänninen, antiikin Rooman historiaan erikoistunut tutkija ja Dante-seuran hallituksen jäsen.
Helsingin Dante-seuran blogia toimittaa Sini Sovijärvi.