Il mondo in italiano – Maailma italiaksi

Elina Suolahti

nyHiljattain yhdistyneessä Italian kuningaskunnassa perustettiin virallisesti vuonna 1893 yhdistys nimeltä Società Dante Alighieri, joka vuonna 2004 annetun asetuksen nojalla määritellään yleishyödylliseksi ja voittoa tavoittelemattomaksi järjestöksi. Perustamista edelsi italialaisten kulttuurielämän edustajien yhteistoiminta 1880-ja 90-lukujen taitteessa. Heidän johtohahmonsa oli runoilija Giosue Carducci, ja mukana oli myös ”kahden maailman sankarin” Giuseppe Garibaldin poika Menotti Garibaldi.

Dante Alighierin nimeä kantavan yhdistyksen tavoitteisiin kirjattiin tuolloin seuraavat, edelleen ohjenuorana toimivat sanat: “…vaalia ja levittää maailmassa italian kieltä ja Italian kulttuuria, elvyttämällä ulkomailla asuvien italialaisten henkisiä suhteita kotimaahansa ja edistämällä ulkomaalaisten keskuudessa rakkautta italialaiseen kulttuuriin”(… tutelare e diffondere la lingua e la cultura italiane nel mondo, ravvivando i legami spirituali dei connazionali all’estero con la madre patria e alimentando tra gli stranieri l’amore e il culto per la civiltà italiana).

Toimintansa ensimmäisten vuosikymmenien aikana yhdistystä leimasi voimakas kansallistunto ja italialaisen identiteetin muovaaminen, valtakunnan yhdistymiseen johtaneiden 1800-luvulla vaikuttaneiden aatteellisten liikkeiden hengen mukaisesti. Toisen maailmansodan jälkeen Dante Alighierin toiminta on keskittynyt Italian kulttuuriperinnön tunnetuksi tekemiseen kaikkialla maailmassa. Jumalaisen näytelmän kirjoittajan valinta seuran nimeksi kertoo halusta nähdä Italia ja italian kieli monien eri alueiden kokonaisuutena. Tunnetuimmassa teoksessaan Dante käytti useita eri murteita ja pani henkilönsä puhumaan yhteiskunnallista asemaa ja sivistystä heijastavilla tasoilla.

Kulttuurisuhteet Italiaan ja Helsingin Dante-seura

Società Dante Alighierin 1800-luvun lopulla kirjaamien tavoitteiden toteuttamisesta vastaa noin 500 ”toimikuntaa” (comitato), joista 400 sijaitsee Italian ulkopuolella. Suomessa toimii 12 Dante-seuraa, Haapajärvellä, Helsingissä, Jyväskylässä, Kemissä, Kotkassa, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Oulussa, Porissa, Tampereella, Turussa ja Vaasassa.

Vanhin suomalainen Dante-seura on Helsingin comitato, joka toimii yhdistyksen kattojärjestön eli Roomassa sijaitsevan sede centralen alaisuudessa. L’associazione italo-finlandese del nostro Paese, Società Dante Alighieri, ha raggiunto nel gennaio del 1975 il mezzo secolo di vita, kirjoittaa Tyyni Tuulio Helsingin Danten vaiheita kartoittavassa artikkelissaan, joka ilmestyi seuran 50-vuotisjuhlia vietettäessä[i].

Italia oli ollut vuosikymmenten ajan suomalaisten taiteilijoiden ja tutkijoiden ”luvattu maa”, johon myös matkailijat mieluusti suuntasivat nauttimaan auringosta. Kuvataiteilija Ina Colliander sai Italian-matkoillaan elinvoimaa ja ehtymättömästi innoitusta taiteelliseen työhönsä. On ihmeellistä olla täällä. Lämmin kultainen hohde lepää koko kaupungin yllä, hän kirjoitti tuntemuksistaan Firenzessä vuonna 1959.

Italian ystäviä ja harrastajia oli 1920-luvulla paljon, ja italialainen kulttuuriyhdistys herätti suurta kiinnostusta. Nuori Suomen valtio halusi innokkaasti luoda kulttuurisuhteita muihin maihin. Vuonna 1925 perustetun yhdistyksen nimi oli aluksi Istituto italo-finlandese, kunnes siitä vuonna 1932 tuli Suomen ensimmäinen Dante Alighieri –seura. Yhdistyksen ensimmäinen yleisötilaisuus oli ollut Paolo Emilio Pavolinin, Kalevalan italiantajan pitämä esitelmä 2. maaliskuuta 1925.

Italian suurlähetystön kautta Dante-seura sai lahjoituksena erän italiankielisiä kirjoja pesämunaksi kirjastoaan varten. Varsin pian alkoivat myös italian kielen kurssit, jotka kielitieteellisestä painotuksestaan huolimatta olivat myös akateemiseen maailmaan kuulumattomien suosiossa. Tämä Helsingin Dante-seuran järjestämä italiankielen opetus siirtyi myöhemmin Italian kulttuuri-instituutin vastuualueelle. Jäsenistölle on 1970–90 –luvuilla tarjottu mahdollisuus osallistua Italiassa järjestetyille kahden viikon kielen ja kulttuurin kursseille. Yhdistyksen alkuvaiheessa siihen kuului naisosasto (comitato femminile), yhtenä kantavana voimanaan Divina Commedian ruotsintaja Aline Pipping. Vuonna 1927 dantelaiset panivat harrastajavoimin pystyyn italiankielisen teatteriesityksen, jonka päivälehti Uusi Suomi mainitsi kirjoituksessaan ”kulttuuritekona ja suurena menestyksenä”.

Helsingin Dante-seuran kulta-aikaa oli 1930-luku, jolloin mm. kaksi kielentutkimuksen suurta tähteä, Bruno Migliorini ja Giacomo Devoto vierailivat Suomessa ja esitelmöivät yhdistyksen jäsenille. Vuosikymmenen loppupuolella kirjailija Massimo Bontempelli puhui dantelaisille Giacomo Leopardista. Ensimmäisten italianystävien – tiedemiesten, kirjailijoiden ja taitelijoiden – joukko laajeni käsittämään ihmisiä kaikilta elämänaloilta. Jäsenistö kasvoi, ja tilaisuuksiin osallistui 200–250 henkeä. Jäsenmäärä oli Tyyni Tuulion mainitun artikkelin mukaan 250 henkeä vuonna 1950, ja seuran täyttäessä viisikymmentä vuotta se oli kohonnut lukumäärään 612. Kokoontumispaikkana oli usein Hotelli Kämpin peilisali, jossa oli mahdollista järjestää myös musiikki-iltamia, ruokailla ja tanssiakin ohjelman päätteeksi. Sekä Kauppakorkeakoulun että ”Hankenin” juhlasaleja hyödynnettiin. Myöhemmin, varsinkin 1990-luvulla esitelmätilaisuudet pidettiin erityisesti Helsingin yliopiston tiloissa. Myös tiedekeskus Heurekassa ja Rikhardinkadun kirjastossa on järjestetty Danten jäsentilaisuuksia, ja 2010-luvulta alkaen paikkana on usein ollut Helsingin Lyceum-klubi, jonka keittiössä on voitu valmistaa osallistujille pientä iltapalaa.

Suomen dantelaiset osallistuivat marraskuussa 1966 Firenzessä sattuneen tuhotulvan vahinkojen korvaamiseksi järjestettyyn kansainväliseen avustuskeräykseen myymällä pinssejä, joihin oli kuvattu Firenzen lilja.

Danten järjestämässä konsertissa 18. lokakuuta 1933 esiintyivät säveltäjä Ottorino Respighi ja hänen laulajatarpuolisonsa. Samana vuonna Suomessa vieraili tuleva nobelisti Luigi Pirandello. Noin kerran kuussa järjestettävien tapahtumien ohella jäsenistö kokoontui myös pienemmissä ryhmissä keskustelemaan lukemistaan italialaisista kirjoista tai vain puhumaan keskenään italiaa.

Suomalaisetkin esitelmöitsijät esiintyivät italiaksi, kuten taidehistorioitsija Onni Okkonen, joka vuonna 1934 puhui aiheesta Gli affreschi di Giotto nella cappella dell’Arena a Padova. Dante-seuran ensimmäiset suomenkieliset tilaisuudet olivat V. A. Koskenniemen esitelmä, jossa hän vertaili Goethen näytelmän Torquato Tasso henkilöhahmoa ja Vapautetun Jerusalemin kirjoittajan henkilöä, sekä Tyyni Tuulion katsaus Pirandellon elämänvaiheisiin, molemmat vuonna 1937.

Sotavuosina myös Dante toimi pienemmällä teholla. Vuonna 1941 Italian ja Suomen väliset kulttuurisuhteet kuitenkin tiivistyivät entisestään, kun Helsinkiin perustettiin Italian kulttuuri-instituutti, jonka kanssa Danten comitatot ovat tehneet yhteistyötä siitä lähtien. Merkittävä osuus niin kulttuuri-instituutin toiminnassa kuin italian yliopisto-opetuksen alkutaipaleella oli professori Roberto Wisillä, jonka myös dantelaiset oppivat tuntemaan Italian kulttuurin auktoriteettina. Istituto italiano di Culturan tarjoama tuki on ollut olennaista kautta vuosikymmenien.

Maailmansodan jälkeisillä vuosikymmenillä Helsingin Dante saattoi tarjota jäsenilleen kiinnostavia esitelmätilaisuuksia, joiden puhujat olivat usein Roomassa toimivan sede centralen lähettämiä eri kulttuurin alojen asiantuntijoita. Jäsenistö kasvoi ja monipuolistui, ja yleisön joukossa nähtiin yhä enemmän opiskelijoita ja muita Italiasta kiinnostuneita nuoria. Dante-seura kantoi päävastuun kahden kokopäivän seminaarin järjestämisestä: toinen (1990) käsitteli italialaisen kaunokirjallisuuden suomentamista, ja toisessa (1992) paneuduttiin Pier Paolo Pasolinin tuotantoon. Muiden merkkivuosien ohella on luonnollisesti juhlistettu Dante Alighierin (1265–1321) syntymän ja kuoleman vuosipäiviä. Vuonna 2000, yhdistyksen täyttäessä 75 vuotta, järjestettiin tiedekeskus Heurekassa juhlatilaisuus, jossa esitelmöi taidehistorioitsija Sergio Rossi.

Yhteistyö suomalaisten tieteen ja kulttuurin alalla toimivien tahojen (Italian kulttuuri-instituutin ohella näitä ovat mm. Helsingin yliopiston italialaisen filologian oppiaine, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti ja Rakkautta & anarkiaa –elokuvafestivaali) kanssa muodostaa nykyisin Helsingin Dante Alighieri –seuran toiminnan kulmakiven. Yhteisvoimin voidaan kutsua vierailijoita Italiasta, tiedottaa tapahtumista laajalle kiinnostuneiden joukolle sekä lisätä yhdistyksen näkyvyyttä. Elokuva-arkiston, nykyisen KAVIn italialaisten elokuvien sarjoista ja niihin liittyvästä oheisohjelmasta on tiedotettu jäsenkirjeissä. Yhdessä Helsingissä sijaitsevien taidemuseoiden kanssa on järjestetty tutustumiskäyntejä esittelyluentoineen italialaisen taiteen näyttelyihin. Kulttuurin kirjoa on laajennettu opastettuihin viininmaistelutilaisuuksiin ja pikkujouluihin, joita elävöittävät korkeatasoiset musiikkiesitykset. Aivan viime vuosina on myös tiivistetty yhteistyötä Suomessa toimivien eri Dante –seurojen kesken.

Società Dante Alighierin tunnusta ”maailma italiaksi” seuraten Helsingin Dante –seura osallistuu kaikin tavoin Italian kielen ja kulttuurin saattamiseksi mahdollisimman monen suomalaisen ulottuville.

Lisätietoa teoksesta Enrico Garavelli – E. Suolahti, toim. I comitati finlandesi della Società Dante Alighieri. Helsinki: Artemisia edizioni 2021.

[i] Tyyni Tuulio, La ”Dante Alighieri” di Helsinki, Il Veltro. Rivista della civiltà italiana, Roma XIX (1975) 5-6, ss. 659-667.