Video: La dolcezza ancor dentro mi suona – Sulous tuo soi sielussani yhä. Ritarihuone, Helsinki 21.10.2021.

Katso video YouTubessa

Danten tekstejä ja 1300-luvun italialaista musiikkia – Testi danteschi con musica italiana del Trecento Jyväskylän Nikolainkulman salissa 20.10.2021 ja Helsingin Ritarihuoneella 21.10.2021 Dante Alighieri -juhlavuoden 2021 kunniaksi. Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Istituto Italiano di Cultura ja Helsingin Dante Alighieri -seura.

 

Outi Merisalo, juonto – presentazione

 

Outi Merisalo, Jyväskylän yliopiston romaanisen filologian professori, keskiajan ja renessanssin latinan, romaanisten kielten ja kirjakulttuurin asiantuntija – ordinario di filologia romanza all’Università di Jyväskylä, specialista del latino e delle lingue romanze nonché della cultura libraria medievale e rinascimentale.

 

                         Outi Merisalo juontaa tilaisuutta Ritarihuoneella. Kuva: Diana Kaley

Sini Sovijärvi ja Giuseppe La Grassa, lausunta – lettura

Giuseppe La Grassa ja Sini Sovijärvi harjoittelevat Jyväskylän Nikolainkulman salissa 20.10.2021. Kuva: Outi Merisalo

Sini Sovijärvi, Ylen kieliin ja kulttuuriin erikoistunut toimittaja − una nota giornalista della Radiotelevisione finlandese

Giuseppe La Grassa, Jyväskylän yliopiston italian kielen lehtori − lettore di lingua italiana all’Università di Jyväskylä

 

Vanhan musiikin yhtye – ensemble di musica antica Yr Awen, musiikki – musica

Yr Awen

Vanhan musiikin yhtye Yr Awen (’inspiraatio’ kymriksi) perustettiin alkuvuodesta 1999 Jyväskylän yliopistossa. Yhtyeen ohjelmisto painottui alkuaikoina Brittein saarten kelttiläisalueiden (Irlanti, Skotlanti, Wales) vanhaan musiikkiin. Sittemmin ohjelmistoon on sisältänyt musiikkia keskiajan Iberiasta (Cantigas de Amigo, Cantigas de Santa Maria ja Llibre vermell de Montserrat), ’Piae Cantiones’- sävelmiä (laulettuina alkuperäisellä latinalla ja vanhalla kirjasuomella) sekä vanhaa musiikkia Välimeren itäosien kulttuureista. Näissä projekteissa tärkeinä yhteistyökumppaneina ovat olleet Jyväskylän yliopiston romaanisen filologian professori Outi Merisalo ja suomen kielen professori emerita Aila Mielikäinen.

Yr Awen-yhtyeen ohjelmisto sisältää myös musiikkia Trecento-kauden Italiasta, ja tuota repertuaaria kuullaan Dante-tapahtumien yhteydessä. Ohjelmisto sisältää Francesco Landinin (1325/1335–1397) ballatoja, italialaisia laudoja, soitinsävelmiä käsikirjoituksesta Faenza, Biblioteca Comunale 117 ja instrumentaalisävellyksiä 1300-luvulta peräisin olevasta alun perin bolognalaisesta käsikirjoituksesta, nykyään Lontoo, British Library, Add 29987.

L’ensemble di musica antica Yr Awen (ʻispirazioneʼ in cimrico) fu fondato agli inizi del 1999 presso l’università di Jyväskylä. Il suo repertorio si concentrò all’inizio sull’antica musica celtica delle Isole britanniche (Irlanda, Scozia, Galles). Successivamente si è ampliato a comprendere la musica medievale della penisola iberica (Cantigas de Amigo, Cantigas de Santa Maria e Llibre vermell de Montserrat), la collezione finlandese cinquecentesca Piae Cantiones, cantata nell’originale latino e nella traduzione finnica seicentesca, nonché la musica antica dell’oriente mediterraneo. In tutti questi progetti è stata importante la collaborazione con la professoressa Outi Merisalo (filologia romanza) e la professoressa emerita Aila Mielikäinen (lingua finnica), ambedue dell’Università di Jyväskylä.

Il repertorio dell’ensemble Yr Awen comprende anche musica del Trecento italiano che abbiamo sentita nei due eventi danteschi, con ballate di Francesco Landini (1325/1335–1397), laude, pezzi strumentali trasmessi dal codice Faenza, Biblioteca Comunale, 11 e dal codice trecentesco originariamente bolognese, ora Londra, British Library, Add. 29987.

Yr Awen -yhtyeen muusikot ja instrumentit − musicisti e strumenti musicali

Minja Niiranen (laulu, lyömäsoittimet – canto, percussioni)

Sanna Salminen (fiideli, laulu – viella, canto)

Heini Vesterinen (nokkahuilut, laulu, gamba – flauti traversi, canto, viola da gamba)

Farshad Sanati (santoor – santur)

Pekka Toivanen (harppu, luuttu – arpa, liuto)

La dolcezza ancor dentro mi suona – Sulous tuo soi sielussani yhä johdatti yleisön Danten maailmaan, 1200–1300-luvun vahvasti kansainväliseen kulttuuriin, jossa musiikilla oli tärkeä rooli, olipa se maallista tai uskonnollista, tanssillista, instrumentaalista tai laulettua.

L’evento La dolcezza ancora dentro mi suona – Sulous tuo soi sielussani yhä, ha portato il pubblico nel mondo di Dante, in quella cultura due-trecentesca intensamente internazionale, dove la musica, che fosse secolare o religiosa, che fosse da ballo, strumentale o cantata, aveva un ruolo di prim’ordine.

                                 

Dante Alighieri  (1265 Firenze −1321 Ravenna)

Dante Alighieri kuoli maanpaossa 700 vuotta sitten, vuonna 1321, Ravennassa kaukana kotoaan Firenzestä, josta oli joutunut lähtemään henkensä kaupalla maanpakoon poliittisista syistä kaksikymmentä vuotta aiemmin. Hän laati valtio- ja kielitieteellisiä teoksia latinaksi ja Toskanan romaanisella kielellä sekä lyyristä, trubaduurirunouden innottamaa runoutta ja proosaa tällä romaanisella kielellä, mm. 1280-1290-luvulla syntyneen runo- ja proosamuotoisen Vita novan eli Uuden elämän, jossa tilitti rakkauttaan v. 1290 kuolleeseen Beatrice Portinariin.

Maailmankirjallisuuteen on varmasti syvimmin vaikuttanut runomuotoinen La divina commedia eli Jumalainen näytelmä, jossa Dante käsittelee niin teologisia, poliittisia kuin henkilökohtaisia kysymyksiä kulkiessaan roomalaisen runoilijan Vergiliuksen johdattamana helvetin ja kiirastulen läpi ja päässen lopuksi Beatricen ja Bernhard Clairvauxlaisen johdattamana paratiisiin.

Dante Alighieri morì in esilio 700 anni fa, nel 1321, a Ravenna, lontano dalla patria, Firenze, che per ragioni politiche era stato costretto a lasciare, in pericolo di vita, vent’anni prima. Oltre ad opere di teoria politica e di linguistica, in latino e in toscano, negli anni 1280-1290 egli scrisse, ricollegandosi alla tradizione trobadorica, la Vita nova , un’opera in toscano in cui riflette in versi e in prosa sul proprio amore per Beatrice Portinari, morta nel 1291.

L’opera di Dante che più ha influito sulla letteratura mondiale è senz’alcun dubbio La divina commedia, dove egli tratta questioni teologiche, politiche e personali nel corso del suo viaggio attraverso l’inferno e il purgatorio, sotto la guida del poeta romano Virgilio, per raggiungere infine il paradiso condotto da Beatrice e Bernardo di Clairvaux.Ohjelma − Programma

Introduzioni ai testi da Outi Merisalo

Lamento da Tristano, Ghaetta

Inferno: Paolo e Francesca

Nel mezzo del cammin di nostra vita
mi ritrovai per una selva oscura,
ché la diritta via era smarrita.

Elomme keskimatkaan ehtineenä / samoilin synkkää metsää, koska olin /pois harhautunut tieltä oikealta.

Kiirastorstain iltana Dante eksyy metsään, jossa kohtaa ilveksen, leijonan ja suden: hillittömyyden, ylimielisyyden ja ahneuden symbolit. Vergilius alkaa johdattaa häntä petojen ohitse helvetin yhdeksän piirin läpi. Ensimmäisessä piirissä Dante tapaa hyveellisiä kastamattomia ja ennen Kristusta eläneitä ihmisiä. Toisesta viidenteen piiriin on tuomittu hillittömyyden syntiin langenneet. Toisessa piirissä hän kohtaa synnilliseen rakkauteen syyllistyneet, kuten Troian Helenan, Didon ja Kleopatran. Myrsky riepottelee heitä edestakaisin, pimeässä kaikuvat heidän valituksensa. Danten huomion kiinnittää kaksi nuorta.

La sera del giovedì santo Dante si perde in una selva oscura, dove incontra una lonza, un leone e una lupa, simboli di lussuria, superbia e cupidigia. Per fuggire alle fiere, Virgilio lo conduce attraverso i nove cerchi dell’Inferno. Nel primo cerchio, il Limbo, Dante incontra le anime dei puri non battezzati e quelli vissuti prima di Cristo. Dal secondo fino al quinto cerchio trova gli incontinenti. Nel secondo cerchio vengono puniti i lussuriosi, quali Elena di Troia, Didone e Cleopatra.  Sono portati su e giù dal vento e nel buio si sentono i loro lamenti.  L’attenzione di Dante è attratta da due giovani.

Paolo e Francesca, Inferno, canto V, 73-142

Constantia

Landini, Ecco la primavera, Questa fanciull’amor

Paradiso, canto 30, 16-33

Tavattuaan Paolo Malatestan ja Francesca da Polentan Dante ja Vergilius ovat vaeltaneet helvetin ja kiirastulen läpi. Nyt, paratiisin porteilla, Vergilius häviää, sillä hän ei ei-kristittynä voi jatkaa matkaa. Dante näkeekin uuden oppaansa, ylimaallisen kauniin Beatricen.

Dopo l’incontro con Paolo Malatesta e Francesca da Polenta Dante e Virgilio hanno attraversato l’Inferno e il Purgatorio. Ormai alle porte del Paradiso, Virgilio scompare: da non cristiano non può procedere oltre. A Dante appare una nuova guida, Beatrice, di una bellezza sovrumana.

La Manfredina/La rotta – Lauda novella

Vita nova, cap. VII, sonetto II

Danten Uusi elämä viittaa jo otsikoltaan elämänmuutokseen, jonka on saanut aikaan rakkaus Beatriceen, jonka kuvaus saa vahvoja uskonnollisia sävyjä. Teokseen, joka on laadittu 1290-luvun puolessa välissä, muutama vuosi Beatricen kuoleman jälkeen, runoilija on koonnut (tai luonut) runojaan ja kirjoittanut niitä selittäviä proosatekstejä. Taustalla vaikuttavat Etelä-Ranskan trubaduurit, Boethiuksen Filosofian lohdutuksesta, kirkkoisä Augustinuksen Tunnustukset ja Ciceron Laelius ystävyydestä – dialogi. 7. luvun sisältämässä 2. sonetissa tuntuu trubaduurirunouden vaikutus erityisen voimakkaasti.

Il titolo Vita nova rinvia al cambiamento di vita che risale all’amore per Beatrice, descritto con tonalità fortemente religiose.  L’opera composta verso la metà degli anni 1290, pochi anni dopo la morte di Beatrice, è un’antologia di poesie preesistenti o nuovamente composte alternanti con commenti in prosa. Sullo sfondo si sentono i trovatori, Boezio, le Confessioni di S. Agostino e il De amicitia di Cicerone.  Il sonetto II del capitolo VII è intriso di poesia trobadorica.

Gloria in ciel/Chanconetta tedescha

———————

Musiikista (testo in finnico)

Pekka Toivanen

Lontoossa säilytettävä toscanalainen 1300-luvun jälkipuoliskolle ajoitettu, ilmeisesti alun perin Medici-suvun omistuksessa ollut käsikirjoitus (London, British Library, Add. 29887) sisältää Trecenton erityylisten laulusävellysten (mm. madrigaali, ballata, motetti) lisäksi 15 yksiäänistä instrumentaalikappaletta joista suurin osa (13) edustaa aikansa eri tanssigenrejä (istanpitta, saltarello, trotto). Kyseiset kappaleet ovat varhaisimmat kokonaan säilyneet puhtaasti soittimelle/soittimille tarkoitetut sävelmät Italian alueelta. Melko lailla improvisaatiopainotteisesti toteutettu aloituskappaleemme Lamento di Tristano on kyseisestä käsikirjoituksesta, samoin kuin paikoitellen hyvinkin ʻitämaiselta’ kuulostava Istanpitta Ghaetta. Ohjelmistomme loppupuolella olevat La Manfredina/La rotta sekä lauda-sävelmään (ks. alla) Gloria’n cielo sisällytetty Chanconetta tedescha ovat niin ikään tästä samaisesta käsikirjoituksesta.

Instrumentaalisävelmä Constantia on peräisin 1400-luvun jälkipuoliskolle ajoitetusta käsikirjoituksesta Faenza, Biblioteca Comunale 117 (ns. Codex Faenza). Kyseinen käsikirjoitus sisältää paitsi Trecenton laulumusiikkia myös runsaasti soitinmusiikkia, jonka monet ovat mieltäneet ensisijaisesti kosketinsoitinmusiikiksi. Siten Codex Faenza edustaisi osaltaan varhaisinta säilynyttä eurooppalaista kosketinsoitinrepertuaaria. On esitetty myös varsin perusteltuja näkemyksiä sen puolesta, että Codex Faenzan soitinkappaleet olisivatkin varhaista moniäänistä yhtyemusiikkia. Tätä näkemystä on Yr Awen pyrkinyt luovalla tavalla käyttämään lähtökohtana omassa toteutuksessaan.

Osittain samanaikaisesti ranskalaisen ars novan (ʻuusi taide’, 1300-luvun alussa syntynyt musiikkityyli, jossa esimerkiksi rytmistä nuottikirjoitusta kehitettiin eteenpäin ja maallisen musiikin merkitys kasvoi) kanssa oli Italiassa 1300-luvulla kehittynyt moniääninen italiankielinen maallisen laulumusiikin tyyli, jossa suosittiin korkeita (mies)ääniä ja soitinsäestystä. Tyyli, jota on myöhemmin ruvettu kutsumaan nimellä trecento, sai jonkin verran vaikutteita ars novasta. Moniääninen trecento-musiikki oli ennen muuta aristokraattien musiikkia. Noin vuoteen 1350 sitä suosittiin pääasiassa Pohjois-Italian (Milano, Verona, Mantova) hoveissa. Vuosisadan puolenvälin jälkeen trecento-tyylin keskuspaikaksi muotoutui Firenze. Trecento– laulumusiikin keskeiset genret olivat madrigaali, caccia ja ballata.

Trecento-tyylin jälkimmäisen kauden merkittävin säveltäjä oli sokea firenzeläinen Francesco Landini (1325/1335 – 1397), joka oli omana aikanaan tunnettu ja arvostettu myös instrumentalistina, laulajana, runoilijana ja soitinrakentajana. Landinin jälkimaailmalle säilynyt tuotanto koostuu kokonaan maallisista sävelmistä, vaikka hänen tiedetään säveltäneen myös hengellistä musiikkia. Molemmat tässä konsertissa esitettävät Landinin sävellykset ovat tyylillisesti ballatoja ja noudattavat rakenteeltaan kaavaa AbbaA (keskiajalla hyvin suosittu rakennekehys, jolla oli monia eri nimiä kielestä ja alueesta riippuen).

Trecento-tyylin juuria voidaan mahdollisesti hahmottaa yksiäänisen laudan (hengellinen laulu, jossa useimmiten selkeä, jopa tanssillinen, rytmiikka – mahdollisesti italialainen vastine trubaduurikulttuurin balladalle eli tanssilaululle) 1200-1300-lukujen taitteeseen. Lauda oli tyylinä hyvin suosittu, ja voi olla, että joidenkin lauda-melodioitten yhteyteen on saatettu improvisoida lisä-ääniä ja siten luoda osittaista perustaa varsinaiselle trecento-musiikille. Lauda-materiaalia ohjelmistossamme edustavat kappaleet Gloria ’n cielo ja Lauda novella.

---

Blogin sisältö / Blog a cura di: Outi Merisalo, Sini Sovijärvi, Pekka Toivanen