Monelle Firenzessä käyneelle ovat varmaan keskustan alueet, kuten Santa Maria del Fioren katedraali, San Lorenzon tori ja Medicien kappeli, hyvinkin tuttuja. Sen sijaan Arno-joen vastaranta – lukuun ottamatta Palazzo Pittiä ­– ei ehkä ole aivan niin tuttu. Asuin jälleen viime keväänä kuusi viikkoa tuossa Toscanan upeassa pääkaupungissa ja nimenomaan oltrarno eli siellä joen toisella rannalla. Kaupunginosa on nimeltään San Frediano ja se on länteen keskustasta, fuori le mura, eli hieman keskiaikaisen muurin ulkopuolella. Firenzeläiset itse arvostavat tätä aluetta kovasti, ja sen etu turistin kannalta on, että se ei ole lähimainkaan niin kansainvälinen kuin samalla kohtaa joen varrella olevat toisen puolen korttelit. Kuitenkin sieltä kävelee 15 minuutissa tuomiokirkolle.

 

 

Alueella on paljon ravintoloita ja kahviloita, aivan minua lähellä oli esimerkiksi legendaarinen kansankuppila Trattoria Sabatino (http://www.trattoriasabatino.it). Siellä syödään yhteispöydissä, ja ruokalista on melko lyhyt, mutta hinta/laatu -suhde on todella hyvä. Kyse on siis tavallisesta kotiruoasta, normaalien pasta-annosten lisäksi tarjolla on perustoscanalaisia liharuokia, kuten peposo ja arista. Suosittelen. Muutaman kymmenen metrin päässä kodistani oli myös hyvin varustettu Esselunga-valintamyymälä – tätä ketjua pidetään Italian parhaana – ja kuntosali, joita molempia hyödynsin. Näitäkin saa keskustasta hieman hakea, varsin suurta, hyvin varustettua valintamyymälää.

 

 

Kevät oli Firenzessä tänä vuonna poikkeuksellisen kaunis. Kun saavuin 1. helmikuuta, hieman satoi, mutta sen jälkeen kuuden viikon aikana vain muutaman kerran. Myös lämpötilat olivat jo hyvin keväiset. Toki ohutta päällystakkia vielä tarvitsi, mutta kesäkengillä pärjäsi mukavasti. Asuntoni sijaitsi parikymmentä meriä Arno-joen rannasta, ja oli hienoa kävellä sitä pitkin kohti keskustaa, horisontissa kun näkyi niin vuoret sypresseineen kuin tuomikirkon kupolikin. Toinen mukava kävelyreitti oli Bellosguardon puisto, jonka läpi on mukava noin tunnin mittainen kävely sen toiselle puolelle, Porta Romanalle. Kävely on siinäkin mielessä sangen rentouttava, että luulisi olevansa Toscanan maaseudulla, ei kaupungissa. Ohessa olevista kuvista näkyy sekä komea maisema ylhäältä alas laaksoon ja nämä ’maalaismaisemat’.

Joten, summa summarum: ensi kerralla, kun menet Firenzeen, ehkä voisit tutustua tähän alueeseen?

Jukka Savijoki