Tarja Päivärinne      

Tarja Päivärinne Teatro Massimo -oopperatalon aulassa Palermossa. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

Yllätysten Palermo

Yhdeksän tunnin junamatka Napolista yhä syvemmälle etelään ja lopulta pitkin saappaan jalkapöytää, oli sykähdyttävä: toisella puolella Tyrrhenanmeri ja toisella Etelä-Calabrian illassa tummuvat vuoret. Kapeimmillaan kolme kilometriä leveä Messinan salmi ylittyi junalautalla juuri auringonlaskun aikaan.

               Messinan salmi. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkistot

Matka kohti Palermoa saattoi jatkua. Matkalukemiseksi oli yhteensattumien kautta valikoitunut sisiliaiskirjailija- ja poliitikko Leonardo Sciascian (1921-1989) novellikokoelma, jonka niminovelli Il mare colore del vino oli täydellisen sopivaa luettavaa autenttisessa ympäristössä.

Ensivaikutelmia – kaupunki avautuu

Barokkia siellä, barokkia täällä… paikallisia donnia ja uomoja tapaili tuon tuosta eri puolilla kaupunkia.

               Palermon barokkia. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkistot

Palermon lukuisat kirkot, palatsit ja patsaat, aristokraattien yksityisasunnot, putto-lapsienkelit ja naamiot luotiin pääasiassa 1700-luvulla Espanjan siirtomaavallan aikana, vuonna 1693 tapahtuneen massiivisen maanjäristyksen jälkeen. Vuosisadan lopulla, 1780-luvulla, myös uusklassismi tuli arkkitehtuuriin. Majoituimme Quattro Cantin alueella, jonka jokaisessa kulmassa oleili kaikessa sovussa useita eri uskontokuntia edustavia kirkkoja. Palermossa oli sattumalta meneillään ’Taiteiden yö’ eli tarkemmin Le Vie dei Tesori -tapahtumia viitenä viikonloppuna loka-marraskuussa, mikä tarjosi avoimet ovet satoihin kohteisiin. Heti ensimmäisenä iltana Palermon oopperan, Teatro Massimon portailla saattoi seurata jazzahtavaa improvisointia klassisin maustein… Kuululla aukiolla, Piazza Bellinillä sijaitsevat tutustumisenarvoiset Monastero di Santa Caterina, nunnien herkkupuoti ja ylenpalttisen koristeellinen kirkko Chiesa di Santa Caterina d’Alessandria.

     Nunnien herkkupuoti Piazza Bellinillä. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

 

Chiesa di Santa Caterina d’Alessandria. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

 

Lapsiluukku Santa Caterinan luostarin kupeessa. Sinne saattoi jättää hylätyn vauvan. Kuva. Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

Kaupunginkirjasto Biblioteca comunale di Casa Professa Leonardo Sciascia pitää sisällään lähes puoli miljoonaa teosta, joista 2500 kaikkein vanhinta ja arvokkainta säilytetään tulelta ja muilta vaaroilta suojatussa metallisessa laatikostossa. Kirjaston saleja kehystää 300 henkilön muotokuvagalleria.

Kaupunginkirjasto Biblioteca comunale. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

 

Biblioteca comunalen sisätiloja. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

Samaisessa kirjastossa voi ihailla historiallisia käsikirjoitus- ja kuva-aarteita kuten F. Antommarchin laatimia havainnollisia anatomisia esittelytauluja, jotka julkaistiin Pariisissa v.1823.

Biblioteca comunale. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

 

Biblioteca comunale. Tutkielma ihmiskädestä. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

Alla näkyvästä informaatiotaulusta saattoi aikana ennen sähkövalaistusta tarkistaa, missä kirjastosalissa päivänvalon valaistussuhteet eri vuodenaikoina olivat suotuisimmat. Kynttilät olisivat olleet tulipaloriski.

Biblioteca comunale. Valaistussolosuhteet eri saleissa. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

Kirjaston henki sai meidät muistelemaan Sisilian kirjallisuuden merkkihenkilöä, Il Gattopardon (Tiikerikissa) luojaa, kirjailija Tomasi di Lampedusaa (1896-1957). Kävimme tutustumassa hänen entisen huvilansa sijaintipaikkaan. Olimme päättäneet säästää visiittimme loppuhuipennukseksi retken Tiikerikissa-elokuvan kuvauspaikoille Villa Boscograndeen.

Kirjailija Tomasi di Lampedusan entisen Villan paikka. Kivipysti kertoo tarinaansa. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

Palermon visuaalisuus lävähtää kulkijan silmille ennen kuin hän on ehtinyt yhdenkään varsinaisen museon ovesta sisään. Kaupungin koukeroinen koristeellisuus ja värimaailman välimerellisyys pakottavat napsimaan loputtoman määrän kuvia.

Palermon visuaalista estetiikkaa leimaa Maiolica-posliini. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

Oratorio dei Bianchi on kaunis barokkirakennus taideaarteineen. Se on kuin tiivistelmä Sisilian historian kerroksellisuudesta. Oratorio rakennettiin keskiaikaisen kirkon paikalle 1542 ja restauroitiin perusteellisesti pahan tulipalon jälkeen 1681-1686. Bianchi eli ”valkokaapuiset” viittaa veljeskuntaan, joka aikoinaan omisti rakennuksen ja toimi kuolemaantuomittujen saattajana ja suojelijana. Palatsi kätkee uumeniinsa myös muinaisen portin, jonka kautta normannit saapuivat Sisiliaan toukokuussa 1072.

Oratorio dei Bianchi on täynnä taideaarteita. Putto eli lapsienkeli on ikuisesti hurmaava hahmo. Kuva: Tarja ja Jarmo Lounassalon arkisto

Palermossa voi hetkessä siirtyä tunnelmasta toiseen, museon kätköistä raikkaaseen merimaisemaan. Viheralue Foro Italico on paikka, jossa kaupungin kirkas merellisyys avautuu vain varttitunnin kävelymatkan päässä keskustasta.

                  Viheralue Foro Italico. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

Kulttuuririentojen runsaudesta

Galleria d’Arte Moderna GAM sijaistee kahdessa rakennuksessa, barokkia edustavassa ex-luostarissa ja goottilaisessa Palazzo Bonetissa. Museossa on esillä taideteoksia 1800-luvulta 1900-luvun alkuun.

Galleria d’Arte Moderna. Patsaan varvas toivotti tervetulleeksi. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkistot

 

Antonino Leto: Saline di Trapani (Trapanin suolavalmistamo), 1881. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

Teatro Politeama Garibaldin (1874) ohjelmistossa soivat Paganini ja Brahms, kapellimestarina useita viulukilpailuja voittanut Jevgenij Bushkov. Brahmsin kolmannen sinfonian aina ihana kolmas osa Poco allegretto soi tunteisiin vetoavasti – kuinkas muuten.

Teatro Politeama Garibaldi. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkistot

 

Teatro Politeama Garibaldin sali. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

Oopperatalo Teatro Massimossa (1897) kuulimme Straussia, Mendelssohnia ja Schumannia, kapellimestarina ja sooloviulistina kansainvälistä mainetta nauttiva Kolja Blacher esiintyi.

Teatro Massimon sali. Kuva: Tarja Päivärinne ja Jarmo Lounassalon arkisto

Teatro Massimon toisessa salissa, loistavan Odessan teatterin balettiryhmän tukikonsertin ohjelmistossa oli Joutsenlampi ja toisella puoliajalla fragmentteja moderneista produktioista. Ryhmä saapuu Suomen-kiertueelle joulukuussa (2022).

Teatro Massimo. Odessan teatterin balettiryhmän Joutsenlampi. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkistot

 

Musiikki-illan jälkeen öisellä aukiolla loisti neljän samanlaisen talon ryhmä. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkistot

Matkamme kruunasi haikea vierailu Villa Boscograndeen, Luchino Viscontin (1906-1976) Il Gattopardo-elokuvaversion kuvauspaikoille puolen tunnin junamatkan päässä Palermosta. Matkan jälkeen elokuvan katsominen uudelleen toimi pehmeänä laskuna.

Il Gattopardon maisemissa. Villa Boscogrande. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

 

Villa Boscogrande. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

 

Villa Boscogranden putto-enkelit jäivät vilkuttamaan mieliimme ikuisiksi ajoiksi. Kuva: Tarja Päivärinteen ja Jarmo Lounassalon arkisto

Palermolaisten iloisuus ja seurallisuus tarttui meihin pitkin matkaa ja eväiden herkkukerroin oli korkea! Sisilia hurmaa matkalaisen kaikki aistit: se näkyy, kuuluu ja maistuu!

 

Tekijät

Tarja Päivärinne FM

Jarmo Lounassalo KM

Teksti: Tarja Päivärinne FM, Helsingin Dante Alighieri -seuran hallituksen  jäsen
Kuvankäsittely: Jarmo Lounassalo KM
Kuvat tekijöiden omasta arkistosta
Dante-seuran blogia toimittaa Sini Sovijärvi