Sisilia hurmasi – osa 2.

Tarja Päivärinne      

Yllätysten Palermo

Yhdeksän tunnin junamatka Napolista yhä syvemmälle etelään ja lopulta pitkin saappaan jalkapöytää, oli sykähdyttävä: toisella puolella Tyrrhenanmeri ja toisella Etelä-Calabrian illassa tummuvat vuoret. Kapeimmillaan kolme kilometriä leveä Messinan salmi ylittyi junalautalla juuri auringonlaskun aikaan.

Matka kohti Palermoa saattoi jatkua. Matkalukemiseksi oli yhteensattumien kautta valikoitunut sisiliaiskirjailija- ja poliitikko Leonardo Sciascian (1921-1989) novellikokoelma, jonka niminovelli Il mare colore del vino oli täydellisen sopivaa luettavaa autenttisessa ympäristössä.

Ensivaikutelmia – kaupunki avautuu

Barokkia siellä, barokkia täällä… paikallisia donnia ja uomoja tapaili tuon tuosta eri puolilla kaupunkia.

Palermon lukuisat kirkot, palatsit ja patsaat, aristokraattien yksityisasunnot, putto-lapsienkelit ja naamiot luotiin pääasiassa 1700-luvulla Espanjan siirtomaavallan aikana, vuonna 1693 tapahtuneen massiivisen maanjäristyksen jälkeen. Vuosisadan lopulla, 1780-luvulla, myös uusklassismi tuli arkkitehtuuriin. Majoituimme Quattro Cantin alueella, jonka jokaisessa kulmassa oleili kaikessa sovussa useita eri uskontokuntia edustavia kirkkoja. Palermossa oli sattumalta meneillään ’Taiteiden yö’ eli tarkemmin Le Vie dei Tesori -tapahtumia viitenä viikonloppuna loka-marraskuussa, mikä tarjosi avoimet ovet satoihin kohteisiin. Heti ensimmäisenä iltana Palermon oopperan, Teatro Massimon portailla saattoi seurata jazzahtavaa improvisointia klassisin maustein… Kuululla aukiolla, Piazza Bellinillä sijaitsevat tutustumisenarvoiset Monastero di Santa Caterina, nunnien herkkupuoti ja ylenpalttisen koristeellinen kirkko Chiesa di Santa Caterina d’Alessandria.

 

 

Kaupunginkirjasto Biblioteca comunale di Casa Professa Leonardo Sciascia pitää sisällään lähes puoli miljoonaa teosta, joista 2500 kaikkein vanhinta ja arvokkainta säilytetään tulelta ja muilta vaaroilta suojatussa metallisessa laatikostossa. Kirjaston saleja kehystää 300 henkilön muotokuvagalleria.

 

Samaisessa kirjastossa voi ihailla historiallisia käsikirjoitus- ja kuva-aarteita kuten F. Antommarchin laatimia havainnollisia anatomisia esittelytauluja, jotka julkaistiin Pariisissa v.1823.

 

Alla näkyvästä informaatiotaulusta saattoi aikana ennen sähkövalaistusta tarkistaa, missä kirjastosalissa päivänvalon valaistussuhteet eri vuodenaikoina olivat suotuisimmat. Kynttilät olisivat olleet tulipaloriski.

Kirjaston henki sai meidät muistelemaan Sisilian kirjallisuuden merkkihenkilöä, Il Gattopardon (Tiikerikissa) luojaa, kirjailija Tomasi di Lampedusaa (1896-1957). Kävimme tutustumassa hänen entisen huvilansa sijaintipaikkaan. Olimme päättäneet säästää visiittimme loppuhuipennukseksi retken Tiikerikissa-elokuvan kuvauspaikoille Villa Boscograndeen.

Palermon visuaalisuus lävähtää kulkijan silmille ennen kuin hän on ehtinyt yhdenkään varsinaisen museon ovesta sisään. Kaupungin koukeroinen koristeellisuus ja värimaailman välimerellisyys pakottavat napsimaan loputtoman määrän kuvia.

Oratorio dei Bianchi on kaunis barokkirakennus taideaarteineen. Se on kuin tiivistelmä Sisilian historian kerroksellisuudesta. Oratorio rakennettiin keskiaikaisen kirkon paikalle 1542 ja restauroitiin perusteellisesti pahan tulipalon jälkeen 1681-1686. Bianchi eli ”valkokaapuiset” viittaa veljeskuntaan, joka aikoinaan omisti rakennuksen ja toimi kuolemaantuomittujen saattajana ja suojelijana. Palatsi kätkee uumeniinsa myös muinaisen portin, jonka kautta normannit saapuivat Sisiliaan toukokuussa 1072.

Palermossa voi hetkessä siirtyä tunnelmasta toiseen, museon kätköistä raikkaaseen merimaisemaan. Viheralue Foro Italico on paikka, jossa kaupungin kirkas merellisyys avautuu vain varttitunnin kävelymatkan päässä keskustasta.

Kulttuuririentojen runsaudesta

Galleria d’Arte Moderna GAM sijaistee kahdessa rakennuksessa, barokkia edustavassa ex-luostarissa ja goottilaisessa Palazzo Bonetissa. Museossa on esillä taideteoksia 1800-luvulta 1900-luvun alkuun.

 

Teatro Politeama Garibaldin (1874) ohjelmistossa soivat Paganini ja Brahms, kapellimestarina useita viulukilpailuja voittanut Jevgenij Bushkov. Brahmsin kolmannen sinfonian aina ihana kolmas osa Poco allegretto soi tunteisiin vetoavasti – kuinkas muuten.

 

Oopperatalo Teatro Massimossa (1897) kuulimme Straussia, Mendelssohnia ja Schumannia, kapellimestarina ja sooloviulistina kansainvälistä mainetta nauttiva Kolja Blacher esiintyi.

Teatro Massimon toisessa salissa, loistavan Odessan teatterin balettiryhmän tukikonsertin ohjelmistossa oli Joutsenlampi ja toisella puoliajalla fragmentteja moderneista produktioista. Ryhmä saapuu Suomen-kiertueelle joulukuussa (2022).

 

Matkamme kruunasi haikea vierailu Villa Boscograndeen, Luchino Viscontin (1906-1976) Il Gattopardo-elokuvaversion kuvauspaikoille puolen tunnin junamatkan päässä Palermosta. Matkan jälkeen elokuvan katsominen uudelleen toimi pehmeänä laskuna.

 

 

Palermolaisten iloisuus ja seurallisuus tarttui meihin pitkin matkaa ja eväiden herkkukerroin oli korkea! Sisilia hurmaa matkalaisen kaikki aistit: se näkyy, kuuluu ja maistuu!