Premio Strega -kirjallisuuspalkinnon 2019 esittelyä

Historian siipien havinaa

Maria ja Goffredo Belloncin säätiö jakoi arvostetun Premio Strega -kirjallisuuspalkinnon ensimmäistä kertaa v.1947. Hauska Strega-nimitys tulee kuuluisasta likööristä, jonka valmistaja Guido Alberti oli pariskunnan hyvä ystävä.

Tämänvuotisissa ehdokasteoksissa on montaa eri tematiikkaa edustavia kirjoja. Mukana on mm. kaksi historiallista romaania, joissa molemmissa on aineksia ajan hampaan kestäviksi menestyskirjoiksi.

Strega-palkinnon voittaja – Antonio Scurati: M. Il figlio del secolo – on dokumenttiromaani Mussolinin valtaannoususta ja fasismista. Kirja käsittelee Italian historian vuosia 1919-1925.

Napolissa v.1969 syntyneen Antonio Scuratin aihe on vaikea, vähän kuin kirjoittaisi Suomessa romaanin, jossa Mannerheim on pudotettu jalustalta ja muutettu ihmiseksi. Mussolini on tietenkin toisenlainen, historiallisesti ristiriitainen, mutta kuitenkin osa Italian kansallista identitettiä.

Dokumenttiromaani perustuu todellisiin, historiallisiin asiakirjoihin. Scuratin kirja on perusteellisesti – jopa häiritsevästi – dokumentoitu. Onko käsissä romaani vai historiaa? On pakko tehdä rajankäyntiä, ja tulos voi olla erilainen lukijasta riippuen. Kirja syntyy lukukokemuksesta lukijan mielessä. Jokaisella kirjalla on yhtä monta identiteettiä kuin lukijaakin. Mutta historiankirjoituksen ja romaanin välillä on eroa, vaikka romaani olisikin dokumenttiromaani.

Mussolini ei kirjassa (eikä varmasti todellisuudessakaan) tule kerralla valmiiksi. Jokainen kriisi on ikäänkuin uusi syntyminen. Kokemukset muovaavat päähenkilöä – mutta myös päähenkilö muokkaa maailmaa, josta hänen kokemuksensa syntyvät. Ja kun on kyse henkilöstä, jolla on merkitystä maailmanhistoriassa, vaikutukset sekä maailmaan että omaan itseen ovat järisyttävän suuret.

 

Kirja uskaltaa puuttua myös vaikeisiin yksityiselämän asioihin. Se dokumentoi tapahtumat hyvin, mutta antaako tiukka dokumentointi taiteellista vapautta kirjoittaa romaani? Onko ihmisessä määräävää se, mikä on merkitty asiakirjoihin, päiväkirjaan ja toisten ihmisten huomioihin – vai onko todellisuus sittenkin kaikkia muistimerkintöjä rikkaampi, monivivahteisempi – ja todellisempi?

Scuratin kirja on ehdottoman merkittävä romaani – ehkä merkittävämpi kuin suomalainen lukija osaa ymmärtää.

Romaani todennäköisesti muokkaa kokonaisen kansakunnan identiteettiä. Valinta voittajaksi on kulttuurisesti perusteltua, vaikka pelkin kaunokirjallisin kriteerein olisi valinta voinut tapahtua toisinkin.

Mistä olen tullut? Matka minäksi

Kirjaehdokkaiden joukossa oli selkeä sarja kehitysromaaneja, jotka kuvaavat päähenkilön matkaa minäksi. Elämä muovaa ihmistä – itsensä ymmärtäminen vaatii porautumista oman elämän kipeisiinkin lähtökohtiin ja vaiheisiin.

 

Benedetta Cibrario: Il rumore del mondo

Piemontelainen upseeri nai Englannissa rikkaan silkkikauppiaan tyttären. Nuori vaimo sairastuu isorokkoon ja saapuu Pohjois-Italiaan, Piemonteen, muuttuneena ihmisenä. Avioliitto on jo alkumetreillä raunioina, mutta miehen isä, silkkitehtailija,  rakentaa luottamuksellisen suhteen miniään. Elämä jatkuu rikkaana ja polveilevana.

Cibrarion kirja on ennen kaikkea vahvojen naisten romaani. Englantilaiset päähenkilöt – naiset – raivaavat itselleen vahvan ja kestävän aseman italialaisessa yhteisössä. Kirja on romaani Ihmiskohtaloista, siirtolaisuudesta ja kaipuusta kotimaahan. Se on myös kirja Italian valtion syntymisestä, Pohjois-Italian silkkiteollisuudesta ja -kaupasta sekä kulttuurien kohtaamisesta.

Romaanin vahvuutena on monitasoisuus sekä yksilöiden ja historian tapahtumien nivoutuminen toinen toisiinsa. Ihmiskuvat jäävät kuitenkin ohuiksi, dialogit voisivat toimia paremmin. Ihmiskohtalot jäävät auki, henkilöt ikäänkuin katoavat eikä historian lankoja solmita yhteen. Tässä kirjassa on aineksia aikaa kestäväksi historialliseksi romaaniksi.

 

Nadia Terranova: Addio fantasmi

Lapsuuden asunto on menossa myyntiin. Romaanin päähenkilö Ida palaa synnyinkotiinsa Messinaan tyhjentämään äitinsä kanssa kotia ja valvomaan sen myymistä. Paikat ja esineet tuovat todellisiksi eletyn elämän, myös isän, joka ei kuollut, vaan katosi. Eräänä päivänä isä vain lähti eikä koskaan enää palannut. Näissä huoneissa elää Idan elämän ja olemassaolon avain. Mitä heittää pois, minkä säilyttää? Mikä on merkityksetöntä, mikä osa minua?

Tyhjentyvässä ja muuttuvassa huoneistossa – ja ympärillä kuohuvassa lapsuuden ja nuoruuden kaupungissa – Ida kohtaa itsensä ja  joutuu miettimään, mikä minussa on merkittävää, toisarvoista tai teennäistä. Pohdintaa, jota jokaisen ihmisen pitäisi joskus tehdä.

Romaani pysyy hyvin koossa ja vaikuttaa lukijaansa. Se ei tarjoa helppoja ratkaisuja, mutta aukeaa lukijalle. Romaani tunkeutuu syvälle, mutta ei yllätä.

Kirjassa on huomattavan vähän henkilöitä – se suosii suomalaista lukijaa. Italialaisissa romaaneissa kun usein vilisee henkilöitä niin, ettei hidas suomalainen tahdo perässä pysyä. Tämä kirja on selkeä. Mietin, oliko se syy, miksi äänestin tätä kirjaa voittajaksi.

 

Marina Mander: L’età straniera

Leon isä on hukkunut meren aaltoihin pyjamassa ja tohveleissa. Äiti ja Leo elävät pienessä talossa Milanon laitamilla. Äiti ottaa vuokralaiseksi romanialaisen maahanmuuttajan Florinin, joka saa asua samassa huoneessa Leon kanssa.

Leoa vain muutaman vuoden vanhempi Florin harjoittaa prostituutiota eikä käy koulua. Leo kutsuu häntä ”apinaksi”.  Leo pääsee kurkistamaan Florinin maailmaan – näkökulma muuttuu, kun Florin joutuu asiakkaansa, nuoren poliisin, pahoinpitelemäksi.

Mikä on suhteemme maahanmuuttajiin – mikä oma minuutemme suhteessa vanhempiimme? Kirja herättää kysymyksiä, joita lukijan on pakko pohtia. Se on kertomus siitä, kun outous tulee lähelle. Miten ”apinasta” tulee ihminen, kun ihminen kulkee läpi omien ennakkoluulojensa.

 

 

Eleonora Marangoni: Lux            

Lontoossa asuva nuori italialainen arkkitehti saa yllättävän perinnön, rappeutuvan hotellin eräällä saarella Etelä-Italiassa. Thomas matkustaa irti tavanomaisesta elämästä kelluvalle saarelle, kiehtovaan yhteisöön, jossa on sekä ulkomaalaisia hotellivieraita että paikallista henkilökuntaa.

Viikonloppu saarella saa Thomasin arvioimaan omaa taustaansa, omaa elämäänsä ja identiteettiään. Elämän todellisuuteen avautuu uusia näkökulmia, menneisyyden kanssa on tehtävä tili.

Kun osaa rehellisesti katsoa taaksepäin, myös edessä avautuvat uudet maailmat ja mahdollisuudet.

Lux on selkeä kehitysromaani. Henkilön keskeinen matka minuuteensa.

 

 

 

Mauro Covacich: Di chi è questo cuore   

Romaani sijoittuu Roomaan, joka tuntuu olevan täynnä yksinäisyyttä ja vieraantuneisuutta. Nuoren, aktiivisesti urheilevan miehen sydämestä löytyy jotakin epänormaalia. Hän joutuu luopumaan liikuntaharrastuksestaan ja välttämään rasitusta tietämättä lainkaan, kuinka pitkäksi aikaa.

Kaikki muuttuu – mitä kaikkea elämässä ehtiikään tapahtua?Suhde elämänkumppaniin, työelämään, uskollisuus ja uskottomuus, tulevaisuus ja nykyisyys kietoutuvat vyyhdiksi, jonka kiemuroissa sykkii nuori sydän – heikko ja silti täynnä elämää.

Tämä on romaani nuoresta ihmisestä, joka yrittää selkeyttää sydäntään, jossa asuvat tunteet ja ihmisen koko kohtalo.

 

 

 

Claudia Durastanti: La straniera

La straniera on kertomus italialais-amerikkalaisen perheen tyttären elämästä. Vanhemmat ovat kuuroja. Perhe muuttaa New Yorkista pikkukylään Basilicataan ja päähenkilön elämä kulkee Italian ja  New Yorkin välillä.

Oleellista on, että päähenkilön lapsuudenmuistot ovat Amerikasta. Päähenkilöstä tulee ikuinen vaeltaja, olipa kyseessä työ, opiskelu tai rakkaus.

Kirjassa on vahva omaelämäkerrallinen leima. Päähenkilö juurtuu nopeasti uuteen maahan, tuntee olevansa kotona kaikkialla. Mutta kaikkialla hän samalla tuntee olevansa vieras ja koditon. Kirja on myös kannanotto aistivammaisten yhteiskunnallisten oikeuksien puolesta.

 

 

Politiikkaa ja väkivaltaa

Tässä viitekehyksessä on kaksi kirjaa, jotka kulkevat lähihistorian poliittisessa ja väkivaltaisessa yhteiskunnassa. Nämä eivät ole perinteisiä jännitysromaaneja; molemmissa on sekä vahva yhteiskunnallinen ote että henkilökohtaisen kehityskertomuksen kosketus.

 

Pier Paolo Giannubilo: Il risolutore              

Todellisuuspohjainen romaani kertoo kaksoiselämästä. Päähenkilö on Gian Ruggero Manzoni, Alessandro Manzonin jälkeläinen. Kirjassa on kaksi elämää päällekkäin: Kertomus tavallisesta ihmisestä iloineen ja suruineen ja kertomus koulutuksen saaneesta ”valtiollisesta” ratkaisijasta, joka käy säälimättömin keinoin selvittämässä vaikeita yhteiskunnallisia tilanteita. Tapahtumat paikallistuvat Italiaan, Lähi-itään ja Balkanille.

Kertomuksessa on kaksi todellisuutta, kuin kaksi kirjaa dialogissa keskenään, joita leimaa roolien ristiriitaisuus: Vaiheet ovat vauhdikkaita, mutta ainakin minua kiehtoivat enemmän tavallisen ihmisen tilanteet, joihin ei ole väkivaltaisia, yksioikoisia ratkaisuja.

Kirjan kantavia voimia ovart yksilöllinen monimutkaisuus ja merkityksellisyys, joita ei voi väkivalloin ratkaista.

 

 

 

Valerio Aiolli: Nero ananas

Kirja kertoo Italian lähihistorian tapahtumista Milanon Piazza Fontanan terrori-iskusta v.1969  Milanon poliisilaitoksen terrori-iskuun v.1973. Romaani on loogisesti etenevä kertomus, jossa todelliset tapahtumat ja kerronta kulkevat käsi kädessä ja täydentävät toisiaan.

Yhteiskunnalliset tapahtumat ja henkilöiden yksityiselämä kietoutuvat toisiinsa. Anarkismi ja tavallisen ihmisen arki ovat osa jännitteistä, ristiriitaista ja inhimillistä kohtalonkulkua.

Kirjassa esiintyy henkilöitä, joiden esikuvat Italian yhteiskuntaa tavallista syvemmin seuranneet henkilöt voivat todennäköisesti tunnistaa. Kirja kuljettaa lukijaansa kiintoisasti Italian eri paikkakunnilla.

 

Paikka elämässä

Lopuksi kolme kirjaa, jotka kertovat siitä, miten eri-ikäiset ihmiset etsivät paikkaansa elämässä. Vuosien kulku ei ole yksinkertaista. Ihminen elää suhteessa toisiin – ja suhteessa itseensä – eikä oma minä aina ole se helpoin elämänkumppani. Nämä ovat eräänlaisia kehitysromaaneita, jotka vievät myös lukijan peilaamaan omaa elämäänsä.

 

Cristina Marconi: Città irreale   

Alina, 26, muuttaa Italiasta Lontooseen. Hän löytää hyvän työpaikan ja etenee urallaan. Hän yrittää löytää paikkansa englantilaisessa yhteisössä.

Pian Alina rakastuu englantilaiseen lääkäriin, joka on nuorena ollut yhdessä tyttöystävänsä kanssa vapaaehtoistyössä Italiassa. Kirja on kertomus nuorten ihmisten elämästä kahden kulttuurin välissä, jännitteistä ja vaikeudesta voittaa ne.

Jostain syystä tässä Premio Strega -kilpailussa oli monta kirjaa, joissa liikutaan Italian ja Englannin välissä, mikä kertoo maiden erityisestä suhteesta. Suomalaiselle lukijalle se avaa uutta näkulmaa myös tämän päivän kuohuvaan Eurooppaan.

 

 

 

Marco Missiroli: Fedeltà             

Kirja voitti tämänvuotisen nuorten  Premio Strega -kilpailun ja sijoittui kolmanneksi aikuisten sarjassa.

Carlo ja Margherite asuvat yhdessä, ostavat asunnon ja saavat lapsen. He sallivat toisilleen satunnaisia syrjähyppyjä. Elämä peilautuu kahteen ihmiskuvaan: Yhtäällä omat vanhemmat, jotka elävät ulkonaisesti pysyvässä perheidyllissä. Toisaalla väikkyvät elämän entiset rakkaudet, jotka eivät edusta jatkuvuutta.

Romaani käsittelee vanhempien ja lasten suhdetta, parisuhdetta ja avioliiton ulkopuolisia suhteita. Vanhempien ja lasten jännitteessä kukin perheenjäsen löytää oman paikkansa. Ulkopuoliset suhteet nostavat esiin jännitteen sosiaalisten velvollisuuksien ja yksilöllisten toiveiden välillä. Yksilölliset halut ovat musta aukko, joka imee itseensä elämän tasapainoa. Lukija samastuu kirjaan, sekä tapahtumiin että henkilöiden elämänkulkuun – joskus kipeästi, joskus myötätunnolla.

 

Paola Cereda: Quella metà di noi

Tämä katsaus on hyvä päättää kirjaan, joka kertoo itseni ikäisistä ihmisistä.

Matilde Mezzalama, torinolainen opettaja, jää eläkkeelle. Eläke ei riitä toimeentuloon – on pakko aloittaa uusi työ iäkkään insinöörin hoitajana. Koulutusta hoitotyöhön Matildella ei ole – on vain tavallisen ihmisen arkipäivän taidot. Kirja kertoo ikääntyvän ihmisen elämästä kahden todellisuuden välissä: Uusi elämä ja merkitys, vanha asunto ja menneisyys. Tytär, joka katsoo itsellään olevan oikeus äidin varoihin ja omaisuuteen.

Kirja on romaani todellisuudesta ja toiveista, iäkkään ihmisen identiteetistä. Mitä minusta on jäljellä, kun työn tuomat kulissit on riisuttu pois? Kertomus puhuttelee ainakin eläkeikäistä lukijaa. Se on suppeahko, kulkee enemmän yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisella tasolla vaikka nostaakin esiin myös järjestelmiin liittyvät ongelmat. Italian eläke- ja sosiaalijärjestelmien tunteminen auttaisi lukijaa saamaan tästä kirjasta enemmän irti.

Tämä on kirja, jota ei helposti unohda.