FM Regina Wainstein ja suurlähettiläs emeritus Pauli Mäkelä
Italiankielinen teos ”Memorie d’Europa, Lia Wainstein, un’ intellettuale libera del Novecento” kertoo Lia Wainsteinin urasta ja elämästä. Kuva: Kirjan kansikuva (Firenze: Edizioni Clichy 2019).
Regina Wainstein: Tätini oli vahva individualisti, jolle työ oli intohimo
Tätini Lia Wainstein syntyi Helsingissä vuonna 1919 mutta eli suurimman osan elämästään Roomassa. Hän teki lähes viisikymmentä vuotta kestäneen uran toimittajana, kirjailijana ja kääntäjänä, kirjoittaen mm. useita satoja artikkeleita La Stampaan, yhteen Italian suurimmista ja tärkeimmistä sanomalehdistä. Hän kuoli Roomassa vuonna 2001.
Sain idean toimittamaani kirjaan vuonna 2015, kun aloin tutkia kotonani ollutta kansiota, jossa oli noin 500 tätini kirjoittamaa artikkelia. Halusin etsiä niitä lisää, ja menin Italian edustajainhuoneen kirjastoon (Biblioteca della Camera dei Deputati), josta löytyvät lähes kaikki Italiassa ilmestyneet sanoma- ja aikakauslehdet. Ne ovat pääosin paperimuodossa, sillä vain osa niistä on digitoitu, ja selasin usean vuosikymmenen lehdet läpi käsin. Neljän vuoden jälkeen olin kerännyt ja luetteloinut peräti 1207 Lia Wainsteinin kirjoitusta.
Päätin julkaista tästä mittavasta tuotannosta kirjan, ja tuoda samalla tätini kirjoituksia ja elämää laajempaan tietoisuuteen. Lian entinen kollega ja hyvä ystävä, journalisti Stefano Folli, kirjoitti kirjan esipuheen, ja kirjailija Lia Levi, hänkin tätini hyvä ystävä ja kollega, laati epilogin. Itse kirjoitin muutaman sivun mittaisen tarinan, jossa kerron suvustani ja kuvailen Liaa veljentytön silmin. Lisäksi valitsin kirjaan 88 Lian kirjoittamaa artikkelia, jotka julkaistiin kokonaisina. Ne on jaettu aiheiden mukaan seitsemään lukuun: Venäjä ja Neuvostoliitto, venäläiset kirjailijat, toisinajattelijat, antisemitismi, Italia nähtynä Moskovasta, kirja-arvostelu ja Suomi.
Regina Wainstein kädessään tätinsä Lia Wainsteinin uraa ja elämää käsittelevä kirja. Kuva: Jarmo Lounassalo.
Kirja julkaistiin Italiassa helmikuussa 2019 (Firenze: Edizioni Clichy), juhlistamaan Lia Wainsteinin syntymän 100-vuotispäivää. Tämä on minulta kunnianosoitus tädilleni, hänen elämälleen ja työlleen.
Lia Wainstein syntyi Helsingissä 21. helmikuuta 1919, ja seuraavan vuoden kesänä syntyi isäni Michael Wainstein. Isoisäni Leo Wainstein nimitettiin Italian kunniakonsuliksi Helsinkiin, ja hän ryhtyi harjoittamaan villakauppaa ostaen mm. Turun Verkatehdas Oy:n. 1920-luvun puolivälissä perhe siirtyi osittain Roomaan, mutta matkusteli paljon kahden maan välillä ja vietti etenkin kesät Suomessa.
Mussolinin rotulakien astuessa voimaan Italiassa v. 1938 Wainsteinit joutuivat jälleen kerran maanpakoon. Perheen miehet osallistuivat sotatoimiin Suomessa, kun taas naiset muuttivat sotaa pakoon Sveitsiin. Vuodesta 1941 Lia opiskeli Zürichin yliopistossa filologiaa, kielitiedettä ja kirjallisuutta, pääaineenaan romaaninen filologia. Hänen ranskankielinen, ranskalaisen teatterikirjallisuuden kieltä (vuosina 1917–1947 julkaistuissa näytelmäteoksissa) tutkiva tohtorinväitöskirjansa julkaistiin Uusfilologisen yhdistyksen sarjassa Helsingissä v. 1949 (L’expression du commandement dans le français actuel: comprenant l’usage de l’impératif et de ses substituts d’apres des pièces de theâtre et des romans publies entre 1917 et 1947).
Sodan jälkeen Lia palasi Roomaan ja alkoi kirjoittaa. Hän osasi erinomaisesti kuutta kieltä: venäjää, ranskaa, italiaa, ruotsia, englantia ja saksaa. Hänen ensimmäiset artikkelinsa julkaistiin 1950-luvun puolivälissä Lo Spettatore Italiano -kulttuurijulkaisussa. Ne olivat kirja-arvosteluja erimaalaisista ja -kielisistä kirjoista. Muutamaa vuotta myöhemmin hän alkoi kirjoittaa venäläisestä kirjallisuudesta ja kulttuurista Il Mondo -viikkolehteen. Liaa pyydettiin kirjoittamaan myös Italian tasavaltalaisen puolueen (Partito Repubblicano Italiano) äänenkannattajaan La Voce Repubblicanaan ja sanomalehti La Stampaan. Tässä vaiheessa hänen kirjoituksensa laajenivat käsittelemään Venäjän ja Neuvostoliiton kirjallisuuden ja kulttuurin lisäksi erilaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia aiheita. Lia toimi myös kääntäjänä ja kirjailijana: hän käänsi venäjästä italiaksi mm. Konstantin Paustovskin ja Aleksandr Hertzenin pääteokset, sekä kirjoitti fantasiaromaanin ja tietokirjan, jonka aiheena olivat sanakirjat.
Liaa pyydettiin usein haastattelemaan Italiaan saapuvia neuvostoliittolaisia kulttuurihenkilöitä ja toisinajattelijoita. Näin hän tapasi esimerkiksi Joseph Brodskyn, Juri Trifonovin, Andrei Saharovin vaimon Jelena Saharovan, Lev Kopelevin ja Viktor Perelmanin. Työnsä ulkopuolella Lia toimi myös eräänlaisena toisinajattelijoiden yhteyshenkilönä luoden kontakteja, hankkien heille tunnetuilta italialaisilta suosituskirjeitä ja majoittaen heitä kotiinsa.
Lucia Correalen kirjoittama Lia Wainsteinin (1919-2001) syntymän 100-vuotisjuhla-artikkeli 20.2.2019 La Stampa -lehdessä, johon Lia itsekin kirjoitti. Päätoimittaja Maurizio Molinari lahjoitti ko. artikkelin Regina Wainsteinille Lia Wainsteinin muistoksi, metallilaatalle painettuna. Lahjaesineen kuvasi Regina Wainstein Roomassa. Kuvalähde: La Stampa/ Piirros: Paolo Galetto
Lian koti Roomassa ei ollut vain neuvostoliittolaisten toisinajattelijoiden turvasatama, vaan se oli myös tärkeä italialaisen ja muunmaalaisen älymystön kohtaamispaikka, jossa käytiin vilkkaita keskusteluja kirjallisuudesta, politiikasta, ihmisoikeuksista ja muista ajankohtaisista aiheista. Tätini vieraskirjaan ovat kirjoittaneet nimensä esimerkiksi Italo Calvino, Giorgio Bassani, Giorgio Napolitano, Giulio Einaudi, Alfred Friendly Jr ja Nina Beilina. Lialla oli myös laaja suomalainen ystäväpiiri, johon kuuluivat mm. Alli Paasikivi, Annikki Paasikivi, Taneli ja Brita Kekkonen, Eila Hiltunen ja Laila Pullinen.
Tätini oli monella tapaa aikaansa edellä: vahva individualisti, joka puolusti tarmokkaasti ihmisoikeuksia ja vastusti kaikkia väkivallan muotoja. Hän seurasi herkeämättä Neuvostoliiton ja muun maailman tapahtumia lukemalla päivittäin valtavan määrän erimaalaisia lehtiä. Luonteeltaan Lia oli hillitty, muodollinen ja vaativa, mutta samalla lämminsydäminen ja aina valmis auttamaan muita. Hänellä oli oiva huumorintaju ja hän osasi olla hyvin hauska ja ironinen. Hän suhtautui intohimoisesti työhönsä eikä koskaan lakannut kirjoittamasta. Vuonna 1999 hän kirjoitti viimeiset artikkelinsa. Sitten hän sairastui, ja kaksi vuotta myöhemmin hän kuoli kotonaan Roomassa 28. joulukuuta 2001.
Pauli Mäkelä: Lia Wainstein oli oman aikansa tutkiva journalisti, jota leimasi tinkimätön oikeustaju
On kirjoja, jotka kantavat itsessään aikakauden merkkiä. Sellainen on vuonna 2019 ilmestynyt teos Memorie d’Europa. Lia Wainstein, un’intellettuale libera del Novecento (Lia Wainsteinin – 1900-luvun vapaan intellektuellin Eurooppa-muistelmat).
Tuo “lyhyeksi vuosisadaksi” kutsuttu aika —1900-luku — avautuu kirjasta monella tapaa. Lia Wainsteinin perusteellisesti dokumentoidut ja huolellisesti laaditut tutkimukset, kirjoitukset, arviot, artikkelit ja aikalaistodistukset ovat todellinen aarteisto sekä aikakauden dokumentteina että esimerkkeinä hänen ajatusmaailmastaan, joka oli kaikista siteistä vapaa. Hän oli omalla tavallaan tutkiva journalisti, jonka tyyli oli tasapuolisuuteen ja riippumattomuuteen pyrkivä, perehtynyt ja kiihkoton. Häntä ei ehdollistettu.
Lia Wainstein oli itsenäinen, itsellinen nainen, jota suojeli epäilemättä vahva individualismi. Inhimillinen kärsimys ei ollut hänelle vierasta. Hän oli kohdannut rotulait Italiassa, ja nähnyt juutalaisiin kohdistunutta syrjintää myös 1930-luvun Suomessa. Näistäkään syistä hänen lähtökohtaisen objektiivinen, erittelevä asenteensa kirjoituksissaan ei kärsinyt. Aiheiden käsittely oli tasapuolista mutta myös terävän osuvaa.
Kriittinen etäisyys ei hänellä merkinnyt kylmyyttä. Artikkelien keskiössä on yleensä päähenkilö, ihminen, joka lähes aina on historian uhri. Usein kyse oli juuri venäläisistä toisinajattelijoista, jotka eivät taipuneet tai taivu yleisen mielipiteen tai vallanpitäjien edessä.
(Oik) Regina Wainstein ja Pauli Mäkelä (suurlähettiläs emeritus) esittelivät journalisti, kirjailija ja intellektuelli Lia Wainsteinin (1919–2001) ajatusmaailmaa ja elämää Helsingin Dante-seuran tilaisuudessa 9.11.2022. Kuva: Annakaisa Iivari.
Venäläiset ja juutalaiset sukujuuret olivat läsnä Lia Wainsteinin elämässä, ja ne voi aistia myös hänen kirjoituksissaan sivistyneen pidättyvinä heijastumina. Keskeisiä teemoja olivat autoritaarinen, puoluevaltainen Neuvostoliitto/Venäjä, ihminen totalitarismin puristuksessa, ihmisoikeudet ja antisemitismi laajemmin.
Venäjä ei häntä jättänyt rauhaan, eikä hän Venäjää. Hän ei Neuvostoliitonkaan kohdalla politikoinut vaan pitäytyi artikkeleissaan faktoihin, usein juuri ihmiskohtaloihin. Kirjoitukset puhuvat edelleen, ja niiden osuvuus ja syvällinen asiantuntemus sekä oikeamielisyyden näkökulma vakuuttavat. Artikkeleista avautuvat neuvostoyhteiskunnan sortojärjestelmä, sekasorto, epätoivo ja yksilön oikeuksien toissijaisuus.
Lia Wainstein oli täysin venäjän kielen taitoisena — muiden eurooppalaisten kielten taitamisen lisäksi — ja verkottuneena erittäin hyvin selvillä Neuvostoliiton / Venäjän kehityksestä. Jättäen ideologiset arviot tai omat poliittiset mielipiteet pääosin syrjään hän pyrki pureutumaan kirjoituksillaan varsinkin tuolloisen Neuvostoliiton sisäiseen kehitykseen ja ilmiöihin. Hän näki ja ilmaisi huolensa yhteiskunnan, kulttuurin ja politiikan kehityssuunnista 1900-luvun Neuvostoliitossa ja sittemmin taas Venäjällä, mutta myös laajemmin Euroopassa ja koko maailmassa. Näistä aiheista on todella paljon esimerkkejä ja huomioita Lia Wainsteinin artikkeleissa.
Neuvostoliitto ajautui tunnettuun umpikujaan, järjestelmänvaihdokseen ja Venäjän paluuseen. Lia Wainstein käsitteli varsinkin 1980-luvulla mielipidevankien kohtaloita NL:ssa. Yhdessä viimeisistä (1998) La Stampalle kirjoittamistaan artikkeleista hän toteaa kauaskantoisesti, ettei edes uudessa Venäjän maassa ole sijaa intellektuelleille.
Järkyttävä tosiasia on, että juuri nyt elämme sodan aikaa Euroopassa Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Opeillaan ja suoranaisella fasistisella ideologiallaan putinismi vääristää historian ja uskonnon. Ilmi tuotu tuhon kohde on nyt Ukraina ja ukrainalaiset. Muistamme Putinin absurdit, ääriajattelua edustavat puheet Ukrainan hyökkäyssodan perusteluina.
Lia Wainsteinin kirjoituksissa nousee esiin jälleen se häkellyttävä tosiasia, että 1900-luvun suurimman venäläisen runoilijan Anna Ahmatovan pojasta Lev Gumiljovista (1912–1992) tuli antisemitisti ja kiivas länsimaisuuden vastustaja. Lia Wainstein otsikoi vuoden 1992 La Stampan artikkelinsa: Ahmatovan pojasta antisemitismin profeetta (Figlio della Ahmatova, profeta antisemita). Anna Ahmatova oli viimeiseen asti luotettu juutalaisten ystävä, joista voi mainita niin Nadežda ja Osip Mandelstamin, Joseph Brodskyn kuin brittiälykkö Isaiah Berlinin. Lev Gumiljov ajoi ajatusta Venäjästä ”pyhänä euraasialaisena sivilisaationa”, jolla oli kyky ja velvoite yhdistää ”euraasialainen superetnisyys”.
Viitteellisemmin ja harvemmin Lia Wainstein käsittelee artikkeleissaan esimerkiksi Suomea, laajemmin Eurooppaa koskevia muutoksia ja ilmiöitä. Tarkastelussa on ajankohtaisia, aikaansa sitoutuvia aiheita politiikan, yhteiskunnan ja usein myös kirjallisuuden piiristä. Erityisen tuotteliasta aikaa hänelle olivat 1970- ja 1980-luvut. Koko bibliografia käsittää yli 1200 itsenäistä artikkeliviitettä.
Lia Wainsteinin kirjoituksista nousee esiin historia, mutta niissä raotetaan myös tulevaisuuden näkymiä. Euroopan historian muisto on aina ajankohtainen ja Lia Wainsteinin kirjoitusten selkeä lähtökohta. Siitä ovat uudelleen muistuttamassa totalitarismin ja autoritäärisyyden vahvistuminen nykyisessä Venäjän federaatiossa, ja toisaalta alituiseen päätään nostava antisemitismi eri puolilla maanosaamme.
Lia Wainstein puolusti aina ihmisoikeuksien ensisijaisuutta, Hänen työllään, kirjoituksillaan, on edelleen tai uudelleen paikkansa Ukrainan sodan järkyttämässä, epävakaassa Euroopassamme.
Helsingin Dante Alighieri -seuran tilaisuus Lyceumklubilla 9.11.2022. Edessä vasemmalla Pauli Mäkelä, Regina Wainstein, yhdistyksen puheenjohtaja Outi Merisalo, ovella Elina Suolahti, hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja Sini Sovijärvi. Kuva: Jarmo Lounassalo.
————–
Helsingin Dante-seuran blogia toimittaa Sini Sovijärvi